KRISTIN HERSH: Sunny Border Blue

Jo pitkään Throwing Musesin jälkeistä soolouraa tehnyt Kristin Hersh on yhä tinkimättömän persoonallinen itsensä. Hershin laulut ovat aina olleet roimasti keskivertoa oudompia eikä Sunny Border Blue muuta tältä osin mitään. Ilman radikaalia ilmaisun suoristamista ja normalisoimista Hershillä ei ole asiaa tämän maailman hittilaulajattarien kastiin.
Toissavuotisen Sky Motelin pehmeän aavemaisuuden jälkeen Sunny Border Blue on runsaine akustisine kitaroineenkin rohea ja rummuiltaan tutun kulmikas levy. Tuska ja vimma nostavat toistuvasti päätään Kristin Hershin luodatessa lauluillaan lähes koko inhimillisten tunteiden kirjoa. Kolmen pojan äidiksi perheellistymisestään huolimatta Hersh on vieläkin "artist in pain". Your Dirty Answerin sähkökitara kääntää puukkoa henkisissä haavoissa: "It's not my fault that you don't love me". Rakkaus tekee kipeää, seksi on suorasukaisen graafista ja elämä on ylipäätään epäystävällistä. Huolestuttavimmillaan Sunny Border Blue antaa ymmärtää, että Kristin Hersh ei ole vieläkään saanut kokonaan karistettua harteiltaan psyykkisten ongelmiensa taakkaa. Hersh on nielaissut pahaa voodoota ja Trouble säikäyttää vakaasti sanotuilla loppusanoillaan, "I haven't got a lot of time".
Pitkine särökitaroituine introineen Sunny Border Bluen vahvimmaksi raidaksi kasvava Listerine listaa albumin päätteeksi jälleen kerran vähemmän miellyttäviä asioita. Kuinka suu täyttyy pelottavista muistoista ja kuinka tuli luottaneeksi bändiin, jonka jäsenet jättivät Hershin yksi toisensa perään.
Sunny Border Blue on kaikkea muuta kuin aurinkoinen levy. Useamman kuuntelukerran jälkeen Kristin Hershin laulujen karheus alkaa kuitenkin vähitellen muuttua kauneudeksi.