Kimmo Pohjosen keikoilla tulee toisinaan tuumineeksi, mahtaako estradilla remeltää äijäenergialla käyvä virkaheitto sirkuspelle vai tirehtööritason visionääri. Kysymykseen tuskin tarvitsee keksiä lopullista vastausta, mutta nämä Kronos Quartetin ja Samuli Kosmisen kanssa äänitetyt seitsemän sävellystä puhuvat jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Unikoon on jopa yllättävän vaivatonta sukeltaa ja unohtua. Yhtä helppoa on kuvitella, miten sen energia on vanginnut yleisön niin New Yorkissa kuin Moskovassakin. Teoksen nimi viittaa uniikkiuden lisäksi epätodelliseen unenomaisuuteen. Mieli lepää seesteisissä jaksoissa, mutta myrskyisimmät osat tuntuvat painajaisilta, joista herätään helpottuneena ankeaankin arkiaamuun.
Sävellykset ovat Pohjosen. Hanurin, mylvinnän, elektroniikan ja jousikvartetin yhdistäminen tekee äänitteestä vähintäänkin erikoislaatuisen. Silti Uniko soi korvissani ennen kaikkea Kronos Quartetin esityksenä. Noviisikin oivaltaa, että vuodesta 1973 töitä paiskinut kvartetti sahaa tiukasti kuin huippukuntoon trimmattu The Meters.