Kimmo Pohjosen luotsaama KTU ei ole mestarimuusikoiden hätäinen improvisaatioprojekti. Ihan oikeassa yhtyeessä soittavat haitarimestarin lisäksi kokeneet yhdysvaltalaiset studioketut, Warr-kitaristi Trey Gunn sekä lyömäsoittaja Pat Mastelotto, jotka ovat yhdessä kompanneet muun muassa 2k-mallin King Crimsonissa. Quiverin kollektiivisesti työstetyissä kappaleissa soikin vahvana Crimsonin kryptisiin moodeihin perustuva scifiproge. Pohjosen säveltämissä ja dominoimissa kappaleissa kaikuu puolestaan vahvana maailmanmusiikki: lyyrinen skandinaavisuus, kohtalokas fado sekä arvoituksellinen avaruuslattari.
Vai pitäisikö puhua universuminmusiikista? Pohjonen luotaa olevaista niin syvältä ja perusteellisesti. Poppamiehen haitari soi välillä romanttisen hellästi, yltyy crescendoissa helvetinurkujen pauhuun, tovin päästä se lepää energian virrassa, vailla omaa tahtoa. Saattaa kuulostaa vaativalta ja raskaalta, mutta levy on kaikkea muuta. Quiver on hienostunutta progressiivista fuusiorockia, mutta ei millään tapaa teennäistä tai liiaksi kikkailevaa. Levyn kaikuessa korvanapeista maailma muuttuu kiehtovaksi mysteeriksi, josta paljastuu kokoajan uusia vihjeitä, mutta joka ei milloinkaan avaudu kokonaisuudessaan ja tyhjene ontologiseksi selitykseksi.