KUOLLEET INTIAANIT: Puuluuranko

Arvio julkaistu Soundissa 04/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Kuolleet Intiaanit ratsastaa ratkaisevasti hysteerisemmin kuin muinaiset puna-nahat Keban singlellä. Puuluuranko antaa tekijästään estottoman makaaberin, aggressiivisen ja monipuolisesti hullun vaikutelman. Taiteellisen vapauden yhtye hyödyntää roiskimalla niin soittoa kuin tekstejäkin sinne tänne.

Arvio

KUOLLEET INTIAANIT
Puuluuranko
Rockhopper

Kuolleet Intiaanit ratsastaa ratkaisevasti hysteerisemmin kuin muinaiset puna-nahat Keban singlellä. Puuluuranko antaa tekijästään estottoman makaaberin, aggressiivisen ja monipuolisesti hullun vaikutelman. Taiteellisen vapauden yhtye hyödyntää roiskimalla niin soittoa kuin tekstejäkin sinne tänne. Puuluurangosta ei ole helppo löytää muuta punaista sulkaa kuin poskettomuus. Äkkiväärästä riffirockista tapaa punkin ja metallin sekaista kirskuntaa, Gang Of Fourin kulmikkuutta ja ripaukset Sielun Veljiä.

Oman tilansa Kuolleet Intiaanit myöntää biisillä Kukaan ei voi elää ilman aivoja, paitsi hullut. Kompassi luonteeseen on kauttaaltaan sairas valssi ja Migreeni minuutissa antaa meuhkaamisensa keskellä varteenotettavan ehdotuksen elämän tarkoitukseksi. Nostalgian lyhyt oppimäärä sisältää puolestaan albumin upeimman rivin:"Nostalgia on seniilin paras kaveri".

Kuolleet Intiaanit on eittämättä omalaatuinen ryhmä, josta aistii myös teennäisyyttä. Jokin Puuluurangossa saa epäilemään, että jos Kuolleet Intiaanit olisi elossa, niin sitä tuskin päästettäisiin reservaatista edes lomille. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa