Paljosta on Panteraa kiittäminen. Tai syyttäminen, riippuu vähän. Teksasilaisbändin pitkä ja leveä varjo pimentää taivaan myös virginialaisen Lamb Of Godin yltä. Orkesterien suhde on samaa sarjaa kuin Iron Maidenin ja Helloweenin: yhtä ei olisi ilman toista. Koska sapluuna on niin kansaan menevä, yleisöä riittää yllin kyllin molemmille.
Nyt metallin ankarien alalajien ja punkrockin selkosilla operoiva Lamb Of God laittaa pakettiin uransa ensimmäiset 15 vuotta. Viidestä studioalbumista (kuudesta, jos bändin esiasteen Burn The Priestin julkaisu Burn The Priest vuodelta 1999 lasketaan) on ammennettu kokoelma nimeltä Hourglass. Paketista on tarjolla monenmoista versiota, mutta musiikkia on kuhunkin valikoitu esille kolmen levyn verran. Kiekot 1 ja 2 täyttävät kokoelman tehtävän. Kolmas sisältää postimerkkeilijämateriaalia, kuten japsibonuksia ja sinkkubiisejä.
COBHC-tatuoinnilla tunnetusti itseään komistaneen sekopäälaulaja Randy Blythen ulosanti on satsin parasta antia. Adlerin veljekset, kitaristi Willie ja rumpali Chris, samoin kuin Lamb Of Godin muutkin muusikot, hoitavat leiviskänsä tarkasti, mutta tylsästi. Toisaalta bändin junttaava ja tylyllä tavalla täysin hengittämätön materiaali ei anna varaa kovin kummoisiin tulkintoihin.
