Lauluja hiekkateiltä, tarinoita sydänsuruista – Jade Jackson taitaa kantrirockin saappaat tiukasti maassa

Jade Jackson
Gilded
Anti-

Kun pääsee yli siitä harhaluulosta, että kauniskasvoinen Jade Jackson ei olekaan pelkkä Social Distortion -hidalgo Mike Nessin tahdoton suojatti, vaan ihan omalla lahjakkuudellaan esiin noussut artisti, ymmärtää pian nuoren kantrineidin arvon. Asenne tuleekin esiin heti avausraidassa, levyn terävimpään kärkeen kuuluvassa Adenissa: ”I grew up my father’s daughter / He said don’t take no shit from no one / You’ll never see me cry”.

Musiikillisesti Jacksonin debyytin taival kulkee niitä samoja tuttuja pölyisiä pikkukaupungin hiekkateitä, joilla country rockin sielunmaisemaa on ikiajat tallattu. Gildedillä hätkähdyttääkin artistin omanarvontunne, joka saa biisit kuulostamaan kaiken kokeneen kulkijan elämänmakuiselta turinoinnilta. Illuusiohan se on, mutta ei vähennä laulujen arvoa tippaakaan.

Tuottajan pallilla istuneen Nessin vaikutuksen huomaa rockimpien vetojen raskaampana poljentona, mikä on ihan hyvin synkassa Jacksonin karhean mutta sävykkään äänen kanssa. Herkkyys riittää myös hiturien uskottavaan tulkitsemiseen.

Koko albumi on soljuvaa ja miellyttävää kuunneltavaa, joka traditionaalisin sovituksin pitää saappaat tiukasti maassa. Paitsi Motorcyclessa, jossa villi vapaudenkaipuu saa nostamaan kytkintä. Se on myös levyn heittämällä edustavin siivu.