Suomeksi tulkitsevien laulaja-lauluntekijättärien joukossa Laura Sippola on oudompi tuttavuus. Sippola ammentaa ilmaisuaan akateemistenkin musiikkiopintojen tuomalla auktoriteetilla laventaen perinteistä lauluntekijätraditiota bluesin ja jopa reggaen suuntaan. Intiimiltä etäisyydeltä laulaessaan Sippolan matalahko ääni pitäytyy hetkittäin varsin puhepitoisena. Persoonalliseen fraseeraukseensa kuuluvia ylipitkiä vokaaleja käyttäessään Laura Sippola kuulostaa naispuoliselta Dave Lindholmilta.
Muiden muassa Rajattomalle, Laura Malmivaaralle ja Club For Fivelle lauluja kirjoittanut Laura Sippola jättää Toinen-albumilla sivuun niin klassiset kuin jazzillisetkin mieltymyksensä. Jäljelle on jäänyt nippu omintakeisia pianojohtoisia kappaleita, joiden lyriikat ovat vähintään yhtä häkellyttäviä. Levyn avausraita Marttyyri on tekstiltään shokeeraavan upea yhdistelmä tylyyttä ja lohdullisuutta. Mä tiedän istuisi luontevasti vaikkapa Lucinda Williamsin albumille ja New Orleansin maisemiin vievä HC-mies ei suinkaan ole hardcoremies vaan bluesinen hoochie coochie man.
Häikäisevän kauniin ja puhuttelevan kertosäkeen omaava Lauluja sydämestä tiivistää timantin lailla albumin kaikinpuolisen vaikuttavuuden.
