Toissa vuonna ilmestynyt sooloalbumi Dirt Farmer toi The Bandin legendaariselle rumpalilaulajalle Grammy-palkinnon, ja kaiken saamansa kiitoksen tuo Arkansasin köyhien farmareiden elämästä innoituksensa ammentanut teos oli totisesti ansainnut.
Electric Dirt jatkaa samoilla linjoilla. Nimestään huolimatta ei sen sointi ole erityisen sähköinen, vaan pikemminkin Levonin maineikkaille Woodstockin studioille tunnusomaiseen tapaan kapakansavuinen, pellavanpehmeä ja taskunlämmin.
Levon ei milloinkaan ole ollut merkittävä lauluntekijä, mutta hänen rosoiset tulkintansa täyttivät kanadalaisen Robbie Robertsonin myyttisestä Amerikasta kertovat laulut Syvän Etelän sielulla. Tälläkin kertaa on ammennettu niiltä suurimmilta säveltäjämestareilta – Muddy Waters, Pops Staples, Grateful Dead, Randy Newman, Happy Traum, Carter Stanley – bluesista siis koukataan rockin ja folkin kautta bluegrassiin. Levonin laulussa on aina soinut eletty elämä, mutta tätä nykyä hänen iän ja sairauksien koettelemassa äänessään heräävät eloon kokonaisen väistyvän muusikkosukupolven viimeiset, kultaiset hetket.
Omaksi suosikikseni nousee Newmanin Kingfish. Siihen kun ei ole jäänyt hitustakaan alkuperäisversion lousiana-laiseen populistiseen poliitikkoon Huey Longiin kohdistuneesta ironiasta. Levon Helmin ja Allen Toussaintin tarjoaman New Orleans -terapian jäljiltä laulusta kasvaa rahvaan tuntoja tutkailevan
kansankiihottajan korskea korkeaveisu.