Levyarvio: Alakuloinen, kiihkeä Puhelinseksi – Punk rockin ja power popin aakkoset osaava yhtye taitaa yksinkertaiset korvamadot

Puhelinseksi
Sydänkohtaus tanssilattialla
Svart

Viitisen vuotta sitten perustettu punkyhtye Puhelinseksin ensimmäinen täyspitkä albumi Sydänkohtaus tanssilattialla on monessa mielessä lupaava tuotos. Levy on pakattu täyteen perinteisiä suomalaisia tunteita, eli surua ja epätoivoa, mutta myös sisua. Tarkkakorvaisimmat suomicountryn ja -folkin kuuntelijat saattavat tunnistaa laulaja-kitaristi Otto Mikkolan niin ikään rovaniemeläisen Autiomaa-yhtyeen laulajana.

Reilun kompakti albumi pitää sisällään parikymmentä minuuttia katkeransuloista, melankolista punkrokkia. Alakuloisten lyriikoiden ja tiukan kompin vastapainona ovat yksinkertaiset korvamadot ja vahvat power pop -vaikutteet. Pariminuuttisten kappaleiden yhdistävänä tekijänä on soinnikas kitaramelodia. Vaikka musiikissa ei varsinaisesti ole vahvan läpimurtoalbumin aineksia, show’n varastaa laulaja Noora Määtän karismaattisen särmikäs ääni. Määtällä on kaikki valmiudet lunastaa paikka tunnistettavien suomalaisten naispunkäänien joukosta Huoran Anni Lötjösen ja Seksihullujen Sirpa Järvenpään rinnalla.

Puhelinseksin ote musiikkiin on samaan aikaan alakuloinen ja kiihkeä. Vaikka levyltä löytyy useitakin poppunk -kliseitä, ei niissä ole mitään vikaa, kun ne on tehty hyvin.