70-luvun lopun ja 80-luvun alun punkia ja uutta aaltoa rakastava Puhelinseksi vakavoituu toisella pitkäsoitollaan. ”Antaisin kaiken et täyttyisin elämästä / ja pääsis tunteesta tästä / etten ole riittävä ikinä” angsteilee Huomisen kyyneleet -niminen laulu. Lyhyt ja ytimekäs punkpoppis Kelan paperit kuvaa osuvasti aaltoilevia mielialoja: ”Tunteet on sekaisin kuin Kelan paperit / ensin katoaa viikoiksi ja sitten palaa takaisin”.
Yleisen epätoivon lisäksi lauletaan tietenkin myös sydänsuruista ja päihdeongelmista. Loputtomasta tunteilusta tulee melkein ähky. Simppelit melodiat taas takaavat, että kertosäkeet soivat päässä kauan, halusi tai ei. Parasta albumilla on Noora Määtän vahva ja teeskentelemätön ilmaisu, joka tuo mieleen 1980-luvun ihanasti kähisevät rockartistit.
Musiikillisesti mielenkiintoisimpina erottuvat kappaleet On yksinäisyys julmempaa kaupungissa sekä Missä tahansa muualla. Vaikka yksityiskohdat on hiottu huolellisesti, kuulostavat biisit kotikutoisilta.
Vieraita toisillemme osoittaa, ettei loputon omaperäisyyden tavoittelu ole välttämätöntä. Hyvistä aineksista suurella sydämellä kasattu paketti riittää.
