Levyarvio: Anssi Kelan kasariseerumi on edelleen jykevää – kenties hieman liiankin jykevää

Arvio julkaistu Soundissa 8/2018.
Kirjoittanut: Lassi Linnola.

Arvio

Anssi Kela
Ääriviivoja
Capitol

Jo ensitahdeista on selvää, ettei Anssi Kela suostu täysin luomaan neonkeltaista nahkaansa. The Policen Synchronicity I:tä lainaava Bumerangi johdattaa kuulijan Kelan kaksijakoiseen maailmaan, jonka valtatiellä levoton tyttö vartoo Mikan faijan BMW:tä peukalo pystyssä.

Ääriviivoja on jo syntyjäänkin dualistinen. Kelan ja yleisnero Jussi Jaakonahon yhdessä tuottama albumi on osittain luotu bändin kanssa, osittain Kelan kellarissa. Vaikka molemmat työskentelytavat ovat aiemmin osoittautuneet hedelmällisiksi, samaan kokopitkään pakotettuina ne poikivat varsin epätasaisen lopputuloksen. Folkahtava Ilves ja kiiltävän muovinen Kenenkään ei pitäisi olla yksin eivät millään tunnu mahtuvan samalle aukiolle. Yonan kanssa esitetty duetto Sä et tiennyt onnistuu tavoitteessa paremmin, mutta kuitenkin päätyy 80-lukulaisen vetyperoksidin valkaisemaksi – niin jykevää on Kelan kasariseerumi.

Vaikka Ääriviivoja ei olekaan täydellinen synteesi Kelan eri puolista, on se askel kohti uutta – kenties nimensä mukaisesti vasta hahmotelma tulevasta.

Vaan kappalemateriaalia ei silti sovi syyttää. Jotain on poissa, Kiitos ei ja Lento ovat malliesimerkkejä Kelan juuri sopivissa määrin annostellusta piittaamattomuudesta musiikillisia sovinnaisuuksia kohtaan. Kappaleet kasvavat, ilahduttavat ja haastavat. Hutejakin toki löytyy: kaijakoomainen Rakkaus upottaa ja muuten vain pitkästyttävä Kaiken tarkoitus ovat liukuhihnakappaleita, jotka kutistuvat jokaisen kuuntelukerran myötä.

Sanoittajana Kelan perisynniksi usein nimetään liiallinen yksityiskohtaisuus. Nyt tilanne on päinvastainen: Kelan kertomukset jäävät suurilta osin häilyviksi tai sisällöltään merkityksettömiksi. Esimerkiksi Kiitos ein mahtipontisen peikkodiskon viitekehyksenä toimii koirapuistoon sijoittuva tarina seksistä kieltäytymisestä – ei hirveän tenhoavaa. Elämä jatkuu taas saa riesakseen kertosäkeen, jonka ”jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu” -toteamusta tyhjempää saa etsiä.

Vaikka Ääriviivoja ei olekaan täydellinen synteesi Kelan eri puolista, on se askel kohti uutta – kenties nimensä mukaisesti vasta hahmotelma tulevasta.

Lisää luettavaa