Livealbumi, unohdettu formaatti. Se populaarimusiikin muoto, jonka kautta bändin veri punnittiin. Se, joka muuttui tarpeettomaksi, kun keikat alkoivat muuttua tekniikan kehityksen myötä niin virheettömiksi, että yleisön huomio oli pakko kiinnittää visuaaliseen puoleen, etteivät vain huomaisi biisien kuulostavan ihan samalta kuin levyllä.
Livealbumi. Formaatti, joka piti herättää henkiin.
Anssi Kela teki vuoden 2016 aikana 150 keikkaa. Tai tarkennetaan, 150 loistavaa keikkaa. Mahtava bändi, hyviä biisejä, kekseliäitä sovituksia, hauskaa yleisönlaulatusta, heavymetallielkein kuorrutettuja kitara-battleja, vapautuneita välijuontoja. Näistä keikoista 15 muodosti Parasta aikaa –konserttisalikiertueen, jonka aikana Kela äänitti saman nimisen tuplalivealbumin.
Parasta aikaa on sekä herkkä että äänekäs dokumentti. Bändin meno ei ole yhtä hurjaa kuin festarikeikoilla, mutta hikistä ja energistä yhtä kaikki, jopa yllättävän. Biisit on rakennettu suurelta osin uudestaan, ja esimerkiksi radiosoitossa kulunut Puistossa saa hillitysti kasvavan sovituksensa ansiosta täysin uuden elämän. Kela osaa käyttää konserttisalin mahdollisuudet hyväkseen: hiljaiset hetket, hitaat nostatukset, puhtaat stemmalaulut.
Ja jokainen levyllä kuultava ääni on oikeasti soitettu livenä, lavalla.
