Levyarvio: Artistiveteraanien sopuisaa suorittamista – Charles Lloydin ja Lucinda Williamsin yhteislevyllä blues-juuret on valjastettu jazz-balladeiksi

Charles Lloyd & The Marvels + Lucinda Williams
Vanished Gardens
Blue Note

Kahdeksankymppinen fonisti-huilisti Charles Lloyd on uransa mittaan soittanut kovimpien jazz-uudistajien, blues-laulajien ja The Beach Boysin popparien kanssa. Lucinda Williamsia edelsi kreikkalainen klassinen laulaja Maria Farantouri, joten post-bop-mestari pysyttelee liikkeellä musiikin koko kentällä. Lloydilla ja Williamsilla on molemmilla vankat blues-juuret, mutta Vanished Gardens ei kaiva niitä esiin, vaan pyrkii stailaamaan Lucindan karhean ja emotionaalisesti värjyvän äänenkäytön levolliseen jazz-balladimuotoon, jossa jamisooloilu pidetään enemmän aisoissa kuin freenä.

Williamsin kotoutumista edistävät hänen kanssaan jo hedelmällisesti levyttäneet kitaristi Bill Frisell ja stilikka/ dobro-spesialisti Greg Leisz, jotka luovat soolojen lisäksi levyn viileän, helmeilevän tausta-ambienssin. Lloyd on pääsolistina joka toisessa kappaleessa, Williams laulaa toiset viisi. Niistä kolme on albumeilta tuttuja, jazz-soolo-osuuksilla pitkitettyjä slovareita. Samaan muudiin istuu hyvin jo viime vuonna omilla keikoilla esitetty We’ve Come Too Far To Turn Around. Jimi Hendrixin Angel saa eteerisimmän käsittelyn.

Vaikka erilaiset elementit kohtaavatkin toisensa hyvin sopuisasti, albumi ei ole kokonaisuutena ehyt. Esitysten vahvuudet ja keskinäinen logiikka vaihtelevat, vaikka taso ei notku.