Jussi Lehtisalon ja Mika Taanilan elektroduo tekee brutalistiselta ulkokaakelilta kuulostavaa liukuhihnapauketta, jonka tehdasjylyssä on paljon sukulaisuutta vaikkapa Pan Soniciin. Mikään ihmehän tämä ei ole, sillä elokuvaohjaajana tunnettu Taanila oli välillä kuin Pan Sonicin kolmas jäsen.
Myös Pakasteilla on ollut vierailevia kolmansia jäseniä. This Heat -yhtyeen rumpali Charles Haywardin jälkeen bändin erityisvieraaksi on tullut abstraktista räpistään tunnettu Helmi ”Draama-Helmi” Kajaste.
Itse Pakasteiden muotokieli ei ole hirveästi muuttunut. Tämäkin on levyllinen juroa kolinaa ajoittaisilla melodianpätkillä, joiden päälle Helmi kertoo juttuja, joissa vilisevät ihmissuhdekuvaukset, noidat ja luolat.
Levyn väkevin hetki on sen avaus: Suudelma on kiero, jopa hieman klubimainen pulputus. Sen teksti on ehkä parasta Draama-Helmiä: ”syleile mua epämukavasti mutta tunteella / haluan tietää, olenko pehmeä, vai pelkkiä hampaita.”
Parasta antia ovatkin Kajasteen tekstit, jotka ovat kehittyneet soolomateriaalin ajoittaisista sisäpiirikäsittämättömyyksistä kohti oikeasti kiinnostavia oivalluksia.
Sikäli kun havaintojen taustalle sopiikin Pakasteiden kalke, on Tyhjä risteys vähän yllätyksetön, käännynnäisille tarkoitettu syvän pään erikoispläjäys.