Levyarvio: Ehtiihän sitä myöhemminkin – Mystisen Female Species -yhtyeen esikoinen ilmestyy vuosikymmeniä perustamisen jälkeen

Arvio julkaistu Soundissa 5/2021.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Female Species
Tale Of My Lost Love
Numero Group

Rockbisnes on täynnä murheellisesti katveeseen jääneitä kiistattomia lahjakkuuksia ja Female Species on yksi niistä. Tuntuu uskomattomalta, ettei bändi ole julkaissut yhtäkään levyä ennen tätä, jossa on heidän tuotantonsa 60-luvulta alkaen.

Bändi oli pohjimmiltaan kalifornialaissisarukset Vicki ja Ronni Gossett muun soittajiston vaihdellessa. Gossettit tekivät biisit ja lauloivat, ja tekivät molemmat todella hyvin. Kaliforniasta he siirtyivät Las Vegasiin, takaisin Los Angelesiin ja lopulta Nashvilleen, missä ryhtyivät ammattilaislauluntekijöiksi tyylin vaihtuessa alun garage rockista kantripopiksi.

Ei jälkimmäisen kaudenkaan tuloksia voi huonoiksi moittia, mutta soinnin sliippaus ei itseäni hivele, vaikka melodiat, lauluharmoniat ja -liidit ovat niissäkin kovaa tasoa ja tuovat mieleen Karen Carpenterin. 60-luvun kama sen sijaan on paljon karheampaa tyylin ollessa ehtaa klassista garagea viheltävine urkuineen ja rämisevine kitaroineen. You Need Me soveltaa hienosti Themin kuolemattoman Glorian riffiä ja Peace Of Mind bluesahtaa mainion kantrifunkysti. Levyn nimiraita voisi olla joku Mamas & The Papasin unohdettu helmi, kohtalokkaan haikea laulu helähtävin tamburiinein. Stop And Think It Over ei häpeäisi Burt Bacharachin katalookissakaan. Explain Why irrottelee ihastuttavasti 60-lukuisena pop-herkkuna ja puolustaisi isommalla bändillä ja sovituksella paikkaansa jonkin ajan elokuvan teemabiisinä.

Lisää luettavaa