Teosto-palkinnon vuonna 2015 pokanneen jazzrumpali Mikko Hassisen Elektro GT-kokoonpanon Palefacen kanssa tekemä yhteisalbumi Ruma on vaikea pala. Tuntuu siltä, kuin levyllä olisi kaksi täysin eri fiiliksillä soittavaa kokoonpanoa. On Elektro GT, joka omillaan työstää viileää, mutta riemukasta konemusiikin kyllästämää fuusiojazzia ja Elektro GT, joka rauhoittaa itsensä Palefacen taustayhtyeeksi.
Toki on vaikea kuvitella räppäriä yhtenä jazzkokoonpanon muusikkona samaan tapaan kuin jazzlaulaja voi vaihtaa rooliaan keskipisteestä ääneksi, joka tukee jotakin muuta yhtyeen osasta. Jotakin sellaista räppärin roolin uudelleenmäärittelyä olisin silti toivonut.
Varsinkin kakkosbiisin Matkalla sisimpään voisi ujuttaa sellaisenaan Palefacen levyille Helsinki–Shangri-La tai Maan tapa, ja voisi ajatella, että sinne kappale on aina kuulunut. Toisaalta kolmoskappaleessa Hiljainen metsä yhtye varastaa show’n täysin ja Palefacen rooliksi jää mukana pysytteleminen.
Räppärin ja jazzyhtyeen yhteispeli ei ole tuottanut aivan täysosumia tällä julkaisulla. Jazz-osuus levystä kuitenkin kiehtoo. Hassinen on luonut nipun nimenomaan rytmisesti todella kiinnostavia sävellyksiä, joissa riittää pureskeltavaa.