Levyarvio: Elvis Costello revittelee energisesti kuin olisi vuosi 1982 – The Boy Named If -albumi kuulostaakin tutulta

Elvis Costello & The Imposters
The Boy Named If
EMI

Viime vuosina Elvis Costello on keskittynyt kääntämään omaa tuotantoaan eri kielille. Syyskuussa hän julkaisi kokonaan espanjalaisen version vuoden 1978 lp:stä This Year’s Model. Edellisen studioalbuminsa Hey Clockfacen (2020) kappaleita artisti äänitti ja julkaisi myös ranskaksi.

Uudesta albumistaan Costello kertoi The Rolling Stone -lehdelle seuraavasti: ”Albumin 13 kappaletta vievät meidät lapsuuteen, aina hämmennyksen ja viattomuuden viimeisiltä päiviltä siihen kuvottavaan hetkeen, jolloin sinua käsketään lakata käyttäytymästä kuin lapsi – mikä useimmille miehille (ja ehkä myös muutamille naisille) voi olla milloin tahansa seuraavan 50:n vuoden aikana.”

Costellon yhdessä Sebastian Krysin kanssa tuottaman albumin äänitykset sisälsivät aluksi vain Costellon kitarasta ja Pete Thomasin Gretsch-rummuista muodostuvan kompin, joka ei laahaa vaan puskee valtavalla energialla eteenpäin.

Elvis Costello & The Imposters revittelee kuin vuosi olisi 1982. Steve Nieven ujeltavat Farfisa-urut ovat kirsikka kakun päällä. Tosin artisti on tehnyt tämän jo monesti aiemminkin. Onko Costello sortunut nostalgiaan? Costellon uran myöhemmässä vaiheessa kollaboraatiot ovat olleet kiinnostavampia kuin bändilevyt.