Pyhä Erika on mokailijoiden ja siipeensä saaneiden suojeluspyhimys. Junttidiskon kuningattareksi julistautuneen Vikmanin esikoisalbumi vahvistaa asian. Tähden evoluutio Tangomarkkinoilta seksipositiivisuuden ja yleisen vapaamielisyyden suurlähettilääksi on dramaattisempi nahanluonti kuin se, jossa Antti Tuisku onnistui vuonna 2015.
Tietysti Erika Vikman on projekti, mutta onnistunut sellainen ei olisi kyseessä, ellei artisti tuntuisi uskovan täysillä asiaansa. Vikmanin sanoma on inklusiivinen ja lempeä. Sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet, tehdessäsi juuri niitä asioita, joita haluat tehdä. Uskalla elää, rakastaa ja tietysti naidakin.
Oma kysymyksensä on, kuinka radikaalista retoriikasta lopulta on tässä ajassa kyse. Cicciolina ja Syntisten pöytä olivat sellaisia lekoja suomipopin ytimeen, ettei tällaisia tarvinnut kuukausiin miettiäkään.
Kauan odotettu esikoisalbumi on hittien jälkikirjoitus. Onhan Mökkitie Recordsin toimintatapa vielä singlekeskeisempi kuin nykypopin keskimäärin. Moguli Janne Rintala on tuonut avoimesti esiinkin sen, että albumiraidalla on albumiraidan arvo. Varsinaisia sellaisia Erika Vikman sisältää viisi plus neljä singleä, joista yksi on väärään paikkaan eksynyt kesäkumibiisi. Albumin lähtökohdat eivät siis ole lupaavat.
Levyn tuotantoarvot ovat kohdillaan. Ei halpaa suomipoppia, vaan isoa tamppausta ja mahtiballadeita, italodiskoon ja kasarin leffahehkutuksiin assosioituvaa soundia.
Siihen nähden levy lunastaa ihan hyvin. Uudet kappaleet ovat kaikki toimivia ja tuovat artistikuvaan jopa tuoreita piirteitä, kuten vähän haikealla Amorin siivet -balladilla, jolla Vikmanin hahmo toimii lemmen välikappaleena ystävilleen, mutta saa itse tyytyä ”kiitoskortteihin jääkaapin ovessa”.
Rasvainen Pizza on jopa suoranainen herkkupala. Pikkutuhmuudet eivät jää naureskelun asteelle, sillä Vikmanilla on ihailtava kyky kuulostaa vakavissaan olevalta silloinkin, kun laulaa aarteesta mekon alla.
Levyn tuotantoarvot ovat kohdillaan. Ei halpaa suomipoppia, vaan isoa tamppausta ja mahtiballadeita, italodiskoon ja kasarin leffahehkutuksiin assosioituvaa soundia.
Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia, varmasti tuotantopöydällä jo pitkälle edenneitä avainsinglejä.