Onnistuneissa fuusioissa on jotain erityisen nautittavaa – oli kyseessä sitten ruoka tai musiikki. Yorkston/Thorne/Khan fuusioivat kuin täyttää hönkää pyörivä kiinalainen koereaktori. YTK sekoittaa toisiinsa skotlantilaista folkmusiikkia, jazzia ja intialaisia traditioita kuten karnaattista musiikkia ja hiukan ehkä qawwaliakin. Onnistumisen petaavat muun muassa muusikoiden omien traditioiden syvällinen tuntemus, hienot biisit ja maltti antaa musiikille tilaa.
Kiehtovin esimerkki on varmasti Twa Brothers. Sovitus on paljas, yhdistäen vain harakoiden raakuntaa ja perkussiivista konnakol-laulua klassiseen murhaballadiin. Tai levyn päättävä Darbari. Pienillä elementeillä rakennetaan yllättävän intensiivinen tunnelma.
Suuren osan ajasta levyä dominoi sarangi, intialainen jousisoitin jonka soundi ja artikulaatio ovat ainakin osaavan soittajan käsissä todella lähellä ihmisääntä. Khanin käsissä se vaikeroi, ilkamoi ja laulaa. Khan on myös hieno laulaja. Levyn avainteokseksi muodostuvassa, 1700-luvun puolessa välissä eläneen Robert Burnsin Westlin Windsissä Khan loistaa, Yorkstonin ohella. Sovitus on hypnoottinen, soitto kurinalaista ja koskettavaa. Tämä pätee oikeastaan koko levyyn.