Levyarvio: Groovea, melodisuutta ja painavaa riffittelyä – Dirt tietää vahvuutensa mutta on vielä esikuviensa varjossa

Dirt
Deadbeat
Ranka

Vuonna 2016 perustettu helsinkiläisyhtye on tähän mennessä esitellyt osaamistaan sinkkujen ja ep:n muodossa ja nyt pöytään pamautetaan ensimmäinen kokopitkä.

Bändin linja on ysärin grungesta ja vaihtoehtorockista ammentavaa raskaalla kädellä soitettua rockia stoner-, southern- ja sludge-vivahteilla höystettynä, eli groovea, melodisuutta ja painavaa riffittelyä piisaa. Varsinkin Alice In Chainsin ja Jerry Cantrellin tekemiset on opiskeltu tarkkaan, joiden lisäksi mieleen nousevat vaikkapa Corrosion Of Conformity ja Down.

Dirtin ote on hyvin jämäkkä ja musiikki kautta linjan mainiota ja iskevää. Paikoitellen esikuvat paistavat kuitenkin ehkä hieman liikaakin läpi ja pahimmillaan hommaan tulee jo vähän apinoinnin makua, varsinkin silloin kun laulaja Aleksi Tiainen oikein vääntää ja venyy kuin Layne Staley konsanaan, kuten Real Worldilla tai Blood Of The Damnedilla, joka haiskahtaa jo muutenkin vahvasti Alice In Chainsilta.

Dirt tietää hyvin vahvuutensa, joihin nojata ja Deadbeat on kokonaisuutena hyvin mallikas paketti. Vielä kun yhtye karsii kaikki ilmeisimmät suorat kopioinnit pois ja sulauttaa ne paremmin osaksi omaa ilmettä, on sillä potentiaalia isompiinkin urotekoihin.