Youtube-ilmiöstä kansainvälisille lavoille ja albumikantaan ponnistanut The Hu tuo folk rockiin tuulahduksen Aasian aroilta. On upeaa, että jostain Ulan Batorista – eikä tämä nyt ollut edes mikään nihkeä kielikuva – tuleva bändi menestyy ja levittää maailmalle tietoa kansansa perinteistä ja historiasta, mutta onko rytmikästä rockia mongolialaisilla perinnesoittimilla kuten hevosenpääviululla ja tovshuurilla sekä matalalla kargyra- ja keskiäänisellä höömei-kurkkulaululla esittävä ryhmä kuitenkaan kaiken huomion arvoinen?
Levyn alkuun tuntuu, että The Hun hunnu rock on jotain uutta ja ihmeellistä, mutta kun laulukieleen, epätavalliseen äänenkäyttöön ja soittimiin tottuu, osa biiseistä paljastuu hyvinkin konventionaaliseksi rockiksi. Mitä enemmän biisit kuulostavat läntiseltä rockilta, sitä kesympiä ne etnoinstrumentaatiostaan huolimatta ovat. Esimerkiksi tsuur-huilun maustama Shoog shoog on lopulta vain kesy rockbiisi ja Yuve yuve yu -hittikin voisi erilaisella ulospanolla olla yhtä hyvin vaikka Volbeatia.
Livenä voi olla toisin, mutta levyllä The Hu ei lunasta koko potentiaaliaan. Siksi The Gereg on arvokkaampi kulttuuritekona kuin musiikkina.