Matthew Sweet on jo vanha tekijä näissä kuvioissa, mutta uutuus kertoo, että virtaa ja annettavaa on vielä jäljellä. Tällä kertaa hän on soittanut rumpuja lukuun ottamatta kaiken itse ja panostanut vahvasti sähkökitaroihin. Se yhdistettynä tarttuvaan melodisuuteen on koko levyn kantava yhdistelmä.
Give A Little valtaisi tarttuvuudessaan hittilistat jossain paralleeliuniversumissa, samoin moni muu esitys. Päätöspala Parade Of Lights menee psykedelian puolelle takaperoisesti soitetun kitaran kuuloisine efekteineen ja päättää muutenkin positiivisen kuuloisen levyn valoisissa tunnelmissa.
Jos melodinen kitararock puhuttelee, tätä ajatonta mutta samalla rockin kultakautta kunnioittavaa levyä ei kannata olla huomioimatta; vaikutteissa kuuluvat niin Neil Young & Crazy Horse kuin monet muutkin suuruudet, mutta mistään kopioinnista on turha puhua. Jos joku väittää, että ”nykyään ei tehdä kunnon musaa niin kuin joskus muinoin”, hän kuunnelkoon tämän levyn.