Levyarvio: Hunajainen oodi kapitalismin lopulle ja muuta eteeristä huokailua – Widowspeak on terävöittänyt ilmaisuaan

Arvio julkaistu Soundissa 7/2020.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Widowspeak
Plum
Captured Tracks

Vokalisti ja biisintekijä Molly Hamiltonin sekä kitaristi Robert Earl Thomasin Widowspeak ei enää kymmenen toimintavuoden jälkeen ole mikään uusi lupaava indie-tulokas, jonka haahuilua voisi katsoa läpi sormien. Viidennellä albumillaan Mazzy Starin jalanjäljissä asteleva brooklynilainen americana- duo on onneksi terävöittänyt ja virtaviivaistanut kappaleitaan soundimaailma edellä kulkeneen Expect The Bestin (2017) jälkeen.

Hamiltonin eteeristä huokailua säestävät entistä tarttuvammat melodiat. Plum ja Even True Love muistuttavat The Cardigansin klassikkolevy Long Gone Before Daylightin parhaista hetkistä. Kiehtovalla kantrifunk-biisillä The Good Ones ja koko albumin toisella kohokohdalla Amy albumin äänittäjä Sam Evianin ja Andy Weaverin hypnoottinen komppaus päihittää perinteisen alt-country -humpan.

Albumin herkullisin hetki lienee silti 80-90-lukujen juppivaihteen Oscar-leffan soundtrackilta pöllityltä kuulostava Breadwinner. Thomasin yksinkertainen synamatto ja Weaverin polkema hi-hat taustoittavat majesteetillisesti Hamiltonin hunajaista oodia kapitalismin loppumiselle. Sure Thing taas osoittaa, että joskus pelkkä laulu ja kitara riittävät vangitsemaan kuulijan mielenkiinnon.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa