Saksalainen progemetallin ja post-rockin hybridikollektiivi The Ocean on tehnyt yhden vuoden 2018 massiivisimmista levyistä. Ehdottomasti yhden vuoden hienoimmista.
Maapallolla asuvan elämän massatuhon ympärille rakennettu konseptilevy alkaa yksinkertaisella pianointrolla, joka muuntuu täysin orgaanisesti järkälemäiseen kitarariffiin ja siitä laulaja Loic Rossettin kohtalokkaaseen murinaan. Avaus asettaa koko teoksen raamit tukevasti paikoilleen.
Tulevan tuplakokonaisuuden ensimmäinen osa Phanerozoic I on huikea järkäle päälle jyrääviä kitaravalleja, uhkaavaa rumpalointia ja tuomiopäivän murinaa, jotka hetkittäin antavat tilaa ilmaville koskettimille ja Rossettin vähintään yhtä vaikuttaville puhtaille laulusävelille. Devonian: Nascent -biisissä ääneen pääsee myös Katatonian Jonas Renkse, jonka pehmeä äänenväri tekee melankolisesta tunnelmapalasta suorastaan runollisen kauniin.
Rossettin lisäksi levyn päähenkilö on kuitenkin kitaristi-pääbiisintekijä Robin Staps, jonka visio vyöryy kuulijan ylitse niin, että ei voi muuta kuin jäädä henkeä haukkomaan. Levyn päättävä Permian: The Great Dying jättää jälkeensä tyhjän ja samalla täysin tyydyttyneen tunteen, sillä tässä on koettu jotain täydellisen monumentaalista.