The Ocean kaivautui Precambrian-levyllään (2007) maapallon syntyhistoriaan ja maankuoren muodostumiseen. Bändi on tarttunut nyt tavallista mittavampaan tehtävään, sillä yhtyeeltä on luvassa kuluvana vuonna kaksi albumia. Tämä ensimmäinen käsittelee aurinkokeskeistä maailmankatsomusta. Syksyllä yhtye paneutuu antroposentrismiin, jonka mukaan ihminen on maailmankaikkeuden tärkein olento. The Oceanin tarkoituksena on tarjoilla uskontokriittisiä näkemyksiä filosofisesta ja henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Teema ei suuremmin näytä ohjaavan yhtyeen musiikillisia valintoja. Uuden levyn peruslähtökohta on pitkälti sama kuin edeltäjänsä, eli metallia laajasti käsitettynä taiteellisesta räminästä akustiseen fiilistelyyn. Heliocentricin pehmeämpi teema on leikannut sävellysten tunneskaalojen ääripäitä. Eri asia on, paljonko tällaisella on painoarvoa, sillä yhtyeen tarjoama kokemus on joltisenkin yhtä vaikuttava kuin Precambrianilla.
The Oceanin sävellykset vaikuttavat luontevilta ja stimuloiviltakin. Levyn parhaimmisto terävöityy sitä mukaa, mitä seesteisemmäksi soitto käy. Silti Precambrian oli kokemuksena voimakkaampi jo aihepiirinsä kaoottisuuden takia.
