Levyarvio: Ihastuttavaa epätäydellisyyttä – Pavementin oikealla tavalla väärin soittaminen pääsee oikeuksiinsa uusintajulkaisulla

Pavement
Terror Twilight - Farewell Horizontal
Matador

Vuosikertaikään on ehtinyt Pavementin viimeiseksi jäänyt albumi Terror Twilight (1999), jota on kutsuttu joskus myös Stephen Malkmusin ensimmäiseksi soololevyksi. Lähtökohta on ristiriitainen, planeetan nukkavieruin yhtye saa seurakseen huipputuottaja Nigel Godrichin, jonka avustuksella mm. Radiohead ja Beck ovat luoneet ajan henkeä kanavoivat mestariteoksensa.

Pavement oli bändi, jonka epätäydellisyydet olivat heidän ihastuttavimpia ominaisuuksiaan. Lo-fi-soundeineen, vuoroin kiihtyvine ja hitaantuvine tempoineen sen musiikki oli vastaisku huipputuotteistetulle ja hengettömälle listamusiikille. Yhtyeen romuluinen ja suurpiirteinen soitto yhdistettynä Malkmusin flegmaattiseen ulosantiin sekä bändiläisten kommentteihin ja huuteluihin kesken biisien kuulostaa 22 vuotta myöhemmin komedialliselta musikaalilta.

Hauskuus perustuu kipeiden lyriikoiden ohella ”oikealla tavalla väärin soittamiseen”, pöhköihin soundeihin, ääniefekteihin, hassuun fraseeraukseen ja antisankarillisiin sooloihin. Eikä näistä ole nyt puutetta, sillä Terror Twilight: Farewell Horizontal on 45 kappaleen setti, joka sisältää remasteroidun alkuperäisen albumin, B-puolet, kotidemot, harjoitusnauhat, aikakauden live-tallenteet sekä kappaleet Pavementin sessiosta Sonic Youthin Echo Canyon -studiossa. Kaikkiaan siinä on 28 julkaisematonta kappaletta. Bonusmateriaali on yhdelle aarreaitta, toiselle pelkää roskaa.