Levyarvio: Kiitelty poptulokas ei halua rypeä nostalgiassa – Pastis on vapaa tekemään mitä vaan

Pastis
Circles
Stupido

Helsinkiläinen Pastis on hyvä rockbändi. Ajaton, taitava, tarttuvia biisejä esittävä rockbändi, vahvasti brittivaikutteinen. Sellainen, jonka vahvuudet ovat myös heikkouksia.

Mitkä vahvuudet ja miten niin heikkouksia?

Kuvitellaan itsemme 90-luvun Suomeen. Pastisia olisivat palvoneet ns. kaikki: myös meillä olisi ollut kansainväliseltä ja tuoreelta kuulostava bändi, jonka parhaat sävellykset kestävät vertailua ruotsalaisiin ja miksei joihinkin brittiläisiinkin verrokkeihin. Pastis olisi ollut brittipopille sama kuin vaikkapa Sweatmaster oli 2000-luvun alun The New Rock Revolutionille. Ei ihan Oasis tai The Strokes, mutta tarpeeksi kiinnostava, jotta ulkomaillakin hieman hehkuteltaisiin.

Circles-albumin singlenä julkaistu Amazon olisi ollut SE biisi. Upeasti räjähtävä kertosäe: ”Go wash your face in the Amazon / You’re everything and be nothing more!”, olisi soinut Radiomafialla, keikoilla ja kotistereoissa, vähintään yhden kesän ajan, ehkä kauemminkin.

Ehkä.

Vuonna 2019 Pastis on hyvä rockbändi ja Circles on hyvä rocklevy. Sille, joka on kyllästynyt kitaroihin, Pastis ei liene yhtään mitään, ja se onkin yhtyeen suurin heikkous. Ajan hengen vastaisuus. Mutta jos ei vaadi musiikiltaan uutta, Pastisin kanssa voi viettää monta upeaa hetkeä.

”Ehkä me haettiin fiilistä, että kaikki on mahdollista, että kaavoista voi päästää irti ja joka päivä duunata mitä haluaa.”

Olette kertoneet hakeneenne vaikutteita merseybeatista, brittirockista ja 2000-luvun indiestä. Mikä Pastisin suhtautuminen brittiläiseen musiikkiin on, kitaristi Emil Inberg?
– Yllättävän vähän tulee ajateltua sitä, millaista musiikkia tämä on jengin korviin. Brittirock tai 90-luku ei ole ollut meille mikään lähtökohta, eli meillä ei ole intohimoa nostaa jotain 90-luvun kulta-aikoja tai tiettyä skeneä esiin. Nyt on nyt, ja nyt on helvetin kivaa. Toisaalta, jos me kuulostetaan jonkun mielestä brittirockilta, se on ok.

Kitarabändien epämuodikkuudesta on jauhettu jo vuosia. Onko Pastis koskaan miettinyt soundiaan?
– Se on varmaan ihan siitä kiinni, mitä me hetkessä halutaan tehdä. Jos me tulevaisuudessa tehdään jotain erilaista, se menee ihan meidän oman fiiliksen mukaan. Toisaalta toi kysymys on mielenkiintoinen, että pitäisikö meidän tehdä jotain modernimmin. Mun mielestäni me ollaan moderni bändi ja me soitetaan mitä me halutaan.

Amazon-biisin kertosäkeessä lauletaan: ”We’re nothing short of a paragon / just like we used to be”. Tekstin kirjoittanut Markus Nymalm, mitä tarkoitat?
– Mä lähdin ajattelemaan sitä, kun skidinä vanhemmat ja kaikki muutkin laittavat ideoita ja rajoituksia meidän päähän. Pienempänä ymmärtää, että on vapaa tekemään ihan mitä haluaa. Helposti koko elämä voi mennä siihen, että joka päivä toistaa samat jutut ja pelot ja ajatukset uudestaan ja uudestaan. Ehkä me haettiin fiilistä, että kaikki on mahdollista, että kaavoista voi päästää irti ja joka päivä duunata mitä haluaa. Se on koko levyn teema, mutta siitä Amazonkin kertoo. Että me ollaan unohdettu jotain, mitä meillä oli.

Teksti: Antti Granlund