Viime keväänä Emil Inberg julkaisi Nevalan kanssa kaihoisan levyllisen Yhdysvaltain tienvarsitunnelmia. Nyt hän vie toistakin yhtyettään samoihin maisemiin. Lumoavaksi uusio-AOR:ksi kiillotettu Waiting On My Girl -single kertoo, että Circles-debyytin (2019) brittipop-muistumat ovat enää yksi Pastiksen monista lähtökohdista.
Kakkosalbumillaan viisikko pikemminkin leikkii kitaravetoisen indien liikkumavaralla kuin ankkuroituu alagenreihin. Musiikista välittyy kuitenkin voimakas lähihistorian taju. Oh Jaqueline ammentaa 2000-luvun action rock -buumista, Hoover Street tavoittelee power popin melodista herkkyyttä, ja Champange For The Heartache on juuri sellainen dekadentti iskusävelmä, joka olisi täyttänyt klubien lattiat pari vuosikymmentä sitten. Lähestymistapoja kokoavaksi nimeksi hahmottuu Atomic Swing, jonka repertuaariin liki jokainen levyn kappaleista sopisi.
Retroviitteillä pelaileva sointi ei onneksi pelkisty pastissitaiteeksi. Pikemminkin musiikin eklektisyys kertoo Pastiksen toimivan täysin omilla ehdoillaan. Satunnainen sisäänpäinlämpiävyyden tuntu typistää joidenkin laulujen vetovoimaa, mutta antaa myös suuntiman tulevaan. Kun yhtye löytää lopullisen tasapainon persoonallisen nokkeluutensa ja jalostuneen herkkyyden välille, voi siltä odottaa suuria.
