Levyarvio: Kuin harrastajanäytelmä uudestaan ja uudestaan – Ayreonin uusin sortuu tyhjäkäyntiin

Arvio julkaistu Soundissa 8/2020.
Kirjoittanut: Kimmo K. Koskinen.

Arvio

Ayreon
Transitus
Music Theories

Ayreonin puuhamiehen Arjen Lucassenin kyvyt on pantu merkille jo 80-luvun hard rock -bändi Vengeancessa ja sittemmin progemmissa merkeissä Guilt Machinessa. Eeppisempiä spektaakkeleja reilut parikymmentä vuotta työstänyt Ayreon-projekti on jäänyt tsekkaamatta, eikä kahden levyn mittaisen rock-ooppera Transitusin perustella sen suureelliseen meininkiin ole järin helppo päästä sisään.

Levy on – totta kai – hajanainen ja poukkoilee pompöösisti tyylistä toiseen, kunhan vuolaalta kerronnalta toimertuu. Hard rockista metallisempaan tuiskeeseen, sinfoniseen paisutteluun ja ties mihin venyvä musiikki on toki taitavaa ja ihan komeasti tehtyä. Teemat toistuvat näytelmällisen tyylikkäästi, ja pääosanesittäjien roolitus vaikuttaa tarinaan sopivalta. Kannatteleeko tämä 80-minuuttista albumia, se onkin eri asia.

Transitusin kuuntelu useampaan kertaan ei tunnu juuri sen mielekkäämmältä kuin harrastelijanäytelmän katsominen uusiksi – ensimmäinenkin kerta pitää sinnitellä tulitikut silmäluomien välissä. Hyviä hetkiä toki on mukana, mutta kokonaisuudessa on aivan liikaa tyhjäkäyntiä etenkin perinteistä musiikinkuuntelua ajatellen.

Lisää luettavaa