Levyarvio: Kuin The Stooges, The Shangri-Las ja Charles Manson Russ Meyerin ohjauksessa – Death Valley Girlsin pinnan alla on uhkaa

Death Valley Girls
Under The Spell Of Joy
Suicide Squeeze

Vuonna 2013 Los Angelesissa perustettu ja The Stoogesin ja The Shangri-Lasin hybridiksi usein kehuttu Death Valley Girls on kuin kulttiohjaaja Russ Meyerin Beyond The Valley Of The Dolls -leffan Carrie Nations -bändin moderni inkarnaatio; itsestään selvä occult rock -valinta kaikkien Charlie Mansonin perhettä käsittelevien filmatisointien soundtrackeille.

Ex-Hole-rumpali Patty Schemelin kitaristiveli Larryn ja vokalisti, kitaristi ja urkuri Bonnie Bloomgardenin yhtye on luopunut neljännellä albumillaan lähes tyystin geneerisestä garage rock -kitarajyystöstä urku- ja lauluvetoisten biisien hyväksi. Bloomgardenin lisäksi uruilla pelaavat Laura ”The Kid” Kelsey ja skenen veteraani Gregg Foreman. Bändisoundia dominoivissa vokaaleissa Bloomgardenia avustavat Kelsey, rumpali Rikki Styxx, Shannon Lay sekä kaksi laulukuoroa eli erilliset lapsi- ja jengiköörit.

Gabe Floresin psykedeelinen jazz-foni tuo Death Valley Girlsin musiikkiin edelleen Steve Mackayn No Fun -soitannan kaltaista lisämaustetta mm. nimibiisiin sekä kappaleisiin Hypnagogia, The Universe ja Hey Dena. Popeimpien biisien Hold My Hand, Bliss Out, Little Things ja Dream Cleaver tarttuvan pinnan alta voi aistia piilevää uhkaa.