Timo Rautiainen on murtautunut heviprofiilistaan iskelmän ja folkin puolelle ilman vainelämiä ja raskaitajouluja. Kiitos kontaktien: mies on kansanmusiikin rakastaja, ja suomifolkin tekijät veljeilevät ”poppareiden” kanssa mielellään.
Silti tämä on ensimmäinen kokonaan folkpohjainen Rautiais-teos. Kätilönä on aseveli: aliarvostettu säveltäjäpelimanni Ville Ojanen, jonka soolotuotannosta on erotettavissa pekkapohjolamaista sinfonisuutta. Sävyjä kuullaan nytkin.
Duon kohtaaminen on sympaattinen, vahvasti jaloviinalta ja hieltä tuoksahtava baarifolklevy. Kuin tilaustyö kesän karkeloihin Kaustiselle, Siilifolkiin ja muualle. Mitään suoranaisia juomalauluja nämä eivät ole, mutta niin sanottu ”pelimannielämä” esiintyy laulujen aiheissa (Kulmahuikkien kuninkaat, Kylpyläsaaren a-oikeudet) varsin suorasukaisesti. On sitä mökäöljyn iloista dorkemminkin laulettu!
Muita teemoja edustavat Lännen maa -elegia edesmenneelle isälle ja klassinen junkkariballadi Hallin Janne. Komeita tulkintoja molemmat.
Ainut selkeästi ärsyttävä renkutus on 60-luvun folkduo Bosse & Robertilta lainattu Löytynyt ei tillikkaa. Maailmantilanne on jo tarpeeksi ikävä; kukaan ei oikeasti halua enää yhtään uutta Whiskey In The Jar -tulkintaa!