Levyarvio: Kun eskapismi muuttuu todeksi – The Holyn vision yllä leijuu koleuden uhka

The Holy
Mono Freedom
Playground

Daughter-albumilla (2018) kiitosten kera debytoineen helsinkiläisyhtye The Holyn kakkoslevyn viivästyminen puolella vuodella on kuin ohimennen lisännyt Mono Freedomin ajankohtaisuutta. Koronan kun voi kuvitella olevan osa sitä luonnon tekemää vastaiskua, jota viimeiset ihmiset The Holyn laulussa pyrkivät pakenemaan ampaisemalla raketillaan kohti mustaa aukkoa. Eskapismi on vihdoin muuttunut todeksi.

The Holyn kahden rumpalin voimin lyömään rockiin sekoittuvat 80-luvun brittiläisten vieraannuttajabändien lanseeraama dramaattisuus ja krautrockin hypnoottisuus. Biisit kasvavat isoihin mittoihin ja pianon herkkyys tuo vastapainoa rumpujen ja kitaroiden rakentamalle äänivallille, josta paljastuu lopulta joukko selkeälinjaisia laulumelodioita. Twilight Of The Idiots hakee pakopaikkaa idiooteilta ylevän melankolisena ja kevyen abbaista pianoa väläyttäen. The Rocket Songin elektronisuudessa yhdistyvät krautrockin popimpi puoli ja Robert Palmerin Johnny And Maryn vastustamattomuus. Rakkaus-sanan surumieliseen vähättelyyn The Holy lankeaa biisillä Love Is Just A Word That We Use.

Mono Freedom todistaa The Holylla olevan vahva visio ilmaisustaan, jonka yllä leijuu kuitenkin koleuden uhka.