Levyarvio: Kun Puk kohtaa Ultra Bran – Kari Suihkonen lymyää onnistuneesti naispseudonyymin takana

Suvi Suihkonen ja Kallonkutistajat
Suvi Suihkonen ja Kallonkutistajat
Wood

Monessa mukana ollut (Piski, Nokiperkeleen Aurinko) indie/punkmies Kari Suihkonen on tehnyt värikkään ja monimuotoisen levyn uudella nimellä. Naisääniäkin levyllä kuullaan, mutta mystinen ”Suvi” ei kuulu heihin, vaan nimi on Karin pseudonyymi. Mukana on myös konkarirytmikaksikko Juppo Paavola ja Ville Rauhala, joka takaa vankan rytmipuolen.

Suihkosen punk-ääni herää henkiin kappaleissa Sisällissota ja Esiisät, Viva Tauno Palo taas kuulostaa siltä kuin Puk kohtaisi Ultra Bran. Osa levyn viehätyksestä on sovitusten rikkaudessa ja niissä käytetyistä runsaista soittimista. Täyteläinen esitys Paimen kuuluu levyn parhaimmistoon ja voisi hyvin soida radiossa, samoin saksofonin ja naiskuoron sävyttämä Rantahiekkaa.

Levyllä kuullaan peräti neljä coveria, jotka erottuvat mukavasti alkuperäisesityksistä, etenkin täyteläiseksi sovitettu päätöspala Setä Ben ja hänen lentävät syntetisaattorinsa, joka Kari Peitsamon alkuperäisenä on esitetty pelkän akustisen kitaran säestyksellä.

Promoliuskan teksti ”Jos tämä levy olisi elokuva, ohjaaja olisi David Lynch” antaa sisällöstä osviittaa. Hyvinkin antoisa kuuntelukokemus.