Levyarvio: Lähtevät Kaukojunat on herkkä ja hentoinen punktrio – Laulujen aiheiksi riittävät hyvin tyttöystävät ja arkirealismi

Lähtevät Kaukojunat
Lähtevät Kaukojunat II
Airiston punk-levyt

Raikas on se nuoren viattomuuden tuulahdus, jota Lähtevät Kaukojunat -trio edustaa nykyhetkessä elävän punkskenen variaatioissa. Heillä on hallussa Ramonesin, Undertonesin ja vaikkapa Korroosion romanttisen punk-popin menevimmät riffit ja nuotit, mutta ei minkäänlaista tarvetta laajentaa tietoisuuttaan yhteiskunnallisen protestin kliseisiin. Junat ei yritä edes yleistää tyttöystäviin ja omaan arkielämään keskittyviä runoelmiaan muihin virkaatekeviin punkkareihin. Ei sanottavaa kertoo sekin vain inhimillisistä puheväleistä. Päätöskappale Kunpa voisin palata siihen aikaan on helposti tulkittavissa sekä henkilökohtaisten elämänkäänteiden että suomipunkin kiehtovan historian metaforana.

Laulajien Jussin ja Jonin äänet ovat pysyneet sopivan herkkinä ja hentoisina, mutta silti sanojen selkeys kuulastaa läpi kipakankin sirkkelikitaroinnin ja peltien sähähdysten. Melodisesti punk-riffien kiidätys pysyttelee kuitenkin tutuimmalla, sangen kapealla liikkumavaralla, mikä toimii paremmin singlen tai ep:n mitassa. Albumilta voisi nostaa melkein minkä vain raidan pikkulevyksi. YouTubeen ladatut trailerikipaleet Anna mulle vähän vielä aikaa sekä Samaa rataa esittelevät oivasti Junien reititykset popin ja punkin yhdysraiteilla.