Levyarvio: Levy kuin uudisrakennus – Aikuiseksi kasvaneen Uniklubin uusin pursuaa sisustusaforismitekstejä

Arvio julkaistu Soundissa 8/2020.
Kirjoittanut: Mikael Mattila.

Arvio

Uniklubi
Ajan piirtämät kasvot
Playground

Hämeenkyrön järkyttävän nuoret rokkisonnit kasvoivat Mikseri.netistä aikuisiksi ja nuorisotaloilta konserttisaleihin. Siinä välissä laulaja Jussi Selokin vaihtoi kajaalit ja kaulahuivin siistiin trubaduurinlätsään sekä puuvillaneuleeseen.

Todisteeksi takavuosien ”nuorisotalorockin” leimallisesta keskiluokkaisuudesta kelvannee juuri tämä muutos: eihän aikuinen mies voi enää sonnustautua glam-rytkyihin!

Ajan piirtämät kasvot on osoitus siitä, mitä jää jäljelle, kun rockbändin olemuksesta poistetaan nuorten miesten fallinen energia sekä ajankohtaisgenren ominaispiirteet: sisustusaforismitekstejä, joihin ei jaksa keskittyä, ja sävellyksiä, jotka eivät ole kelvanneet Kaija Koolle tai Antti Tuiskulle.

Tämä konkretisoituu, kun tajuaa voivansa laulaa avausraidan Sulla on lupa kertosäkeen päälle jälkeenmainitun Hyökyaaltoa.

Levyn mieleenjäävimmät kappaleet ovat luonnollisesti sen hitit: Bailaten koko elämä sisältää sentään koukun ja Huojuvassa sillassa on ihan melodiakin. Odotan puolestaan varastaa stadionsynansa Anssi Kelan viime vuosien levyiltä.

Albumia kuunnellessa herää silti sama apatia kuin katsellessa viime vuosien uudisrakentamista: steriili, harmaanvalkea mitäänsanomattomuus ei edes loukkaa. Se vain ikävystyttää – nää ihmiset elää näin joka päivä.

Lisää luettavaa