Silver Bulletin olemassaolo on kumarrus heavyja powermetallille sekä kauhuelokuville 1980-luvulta eteenpäin. Aikaisemmin muun muassa Turisaksessa ja Dreamtalessa vaikuttaneita musikantteja sisältävä viisikko on tehnyt toiseksi täyspitkäkseen historiallisfantasia-karnivalistisen konseptialbumin noituudesta, jossa sekä musiikki että sanoitusteemat esikuvien lailla vilisevät kliseitä, alakulttuuriviitteitä ja ihan suoria lainauksiakin.
Suomalaisten jykevästi rullaava, riffivetoinen ja maltillisesti sinfoninenkin melohevailu on tehty vankalla ammattitaidolla ja pioneereja niin selkeästi kunnioittaen, että kuulijan mielessä pistäytyvät vuorotellen ainakin Helloween, Iron Maiden, Megadeth ja Grave Digger. Laulusolisti Nils Nordlingin sävykäs ja taipuisa tenorisoundi antaa bändin sointiin oman aggressiivisen, jylhän ja testosteronisen klanginsa, joka onkin ilahduttavan ketterien kosketinsoitinsovitusten ohella se piirre, joka erottaa Silver Bulletin edukseen niin monista muista samaa power metal -metritavaraa sahaavista yhtyeistä.
Mooncult ei toki ole millään mittarilla huono levy, mutta ihan pelkästään jo luitaan myöten syödyn genrensäkään vuoksi ei se enää useamman kuuntelun jälkeen kovin kiinnostavakaan ole.
