Levyarvio: Luovuttaa ei saa – Mustien Kalsareiden Yö-albumi on punk- ja pop-naivismia karhealla sydämellä

Mustat Kalsarit

Hiljaiset levyt

Monitaiteilija Hulda Huiman bändinäkin tunnettu Mustat Kalsarit tulee toistamiseen omalla albumillaan. Huima eli Minna-Kaisa Kallinen on tosin tälläkin kertaa mukana, nyt kvartetin basistina ja biisintekoon osallistuvana toisena laulajana.

Yöllä Mustat Kalsarit riemastuttaa punk-pohjaisella kitarapopillaan. Laulajana lähinnä yritteliääksi luonnehdittava kitaristi Juuso Paaso toteuttaa omaa visiotaan. Paason biiseissä ei arkailla pistää Kollaa Kestään melodisen vauhdikasta punk- ja pop-naivismia samalle viivalle Neil Youngin ja Low’n sukuisen rutinan kanssa.

Tasaisen säröisellä Elää vaan -biisillä Paason pinnistelevä laulu haluaa vakuuttaa, että vaikka elämä potkii ja vitutuksesta on tullut jokapäiväistä, niin luovuttaakaan ei kannata. Villin kitaratrippailun värittämä Harmaata massaa ja pitkän instrumentaalijakson ja trumpetistivieras Raimo Sinnemäen vapaata irrottelua sisältävä Nokka ovat Yötä kokeellisimmillaan.

Karhean sydämellisen levynsä päätteeksi Mustat Kalsarit vakavoituu efektikkäällä ja Otto Eskelisen huilun kruunaamalla tulkinnalla auto-onnettomuudessa vain 28-vuotiaana kuolleen pietarilaisen laulaja-lauluntekijän Viktor Tsoin kappaleesta Puu.