Marjo Leinonen & Viranomaiset on vihdoin julkaissut toisen albuminsa. Uusi päivä -levyn (2006) jälkeen Leinosta on toki kuultu Huff ’N’ Puff -albumillaan (2012) ja Jukka Orman rinnalla BigFeet & LaLan Pet Mellä (2018), mutta äidinkieleen ja Viranomaisten eteen paluuta voi tervehtiä ilolla.
Vanha schäferi on rytmimusiikin juhlaa. Miikka Paatelaisen, Mitja Tuuralan, Sami Niemisen ja Sami Vettenrannan kompakti soitto sulaa saumattomasti Marjo Leinosen fraseerauksellisia vapauksia ottavaan ja puhdasta intohimoa pursuavaan lauluun. Yhteinen svengi todistaa asianosaisten musiikillisten juurten ulottuvan 60-luvun ohi syvälle rhythm & bluesin ja rock’n’rollin ytimeen.
Biisimateriaalilta edeltäjäänsä omavaraisempi levy toteuttaa avausraitansa pyynnön. Paha pysyy pois silloinkin kun Jatkuva rähinä saa vauhtia Iggy Popin Lust For Lifen riffistä ja Kokemäenjoki vertautuu Mississippiin Tony Joe Whiten Polk Salad Annieta kunnioittaen. Kertosäettään myöten häikäisevän kaunis Lintu iloinen laventaa vaikuttavasti Leinosen ja Viranomaisten agendaa.
Marjo Leinosen ja Viranomaisten samaa tahtia lyövät sydämet murisevat lopulta kuin vanha schäferi levyn viimeisten minuuttien äityessä ylvääksi 60-lukulaiseksi psykedeliaksi.