Levyarvio: Melankoliaa kaahauksen kautta – Flippipuisto tarjoaa kesäisten öiden soundtrackin

Flippipuisto
Sumuiset aamut, sekavat yöt
Tänäänkin Menee Hyvin

Nostalgian aikakone on löytänyt 90-luvun jo aikapäiviä sitten, mutta sen musailmastoa aikoinaan dominoinut skeittipunk ei ole kykenyt tuottamaan montaakaan hyvää uutta kokoonpanoa. Flippipuiston toiminnassa on ollut positiivista tekemisen meininkiä ja sen nimi on vilahtanut keikkamainoksissa niin tiuhaan, että esikoisalbumia on ehtinyt jo odottaa.

Sumuiset aamut, sekavat yöt osoittautuu odotettua monipuolisemmaksi. Se ei rullaa rampeissa pelkkä kaahaus mielessä, vaan tunnelmoi yöttömissä kesäöissä nuoruuden huumassa esimerkiksi Tehosekoittimelta lainatuilta sovitusratkaisuilla. Ulkojäsen Ben Aaronin piano ja Kuningasidealta lainattu torvikopla muuttavat Flippipuiston olemusta ensivaikutelmaa syvemmäksi.

Suomirockin melankoliankaipuun ytimen bändi saavuttaa Haikeet mollit -kappaleessa, joka edustaa täydellistä – mutta luontevaa – vastavoimaa levyn rempseydelle. Nimikappaleessa ryhmä ehtii pokkana käydä läpi Nyrkkitappelu-henkisen intron, täydellä vauhdilla lasetetun skedepunkin ja tuhdimmankin punk rockin.

Keski-ikäisen sedän sielunmaisemaan Flippipuiston energiapurkaus on aavistuksen liian kirkassilmäistä ja touhukkaan solisti Artun vokaalien venyttely alkaa pidemmän päälle nyppiä, mutta kohderyhmälleen ja sen liepeillä viihtyville Sumuiset aamut, sekavat yöt on mitä otollisin kesälevy.