”Elämme raskaita aikoja”, ajattelin kuunnellessani Kurjien elegiaa ensimmäisen kerran. Ja sen tunnelman jyväskyläläinen hardcorepoppoo on saanut kulminoitua uusimpaan albumiinsa. Crustpunkin ja metallin elementtejä yhdistelevä bändi kirjoittaa musiikkia tavalla, joka kertoo pitkästä kokemuksesta ja rakkaudesta raskaaseen musiikkiin.
Varsin vähäisestä kappalemäärästä huolimatta bändi on panostanut pitkiin, rakenteeltaan melko monimutkaisiin kappaleisiin. Ehkä jopa liian pitkiin. Erityisesti Käännyn hiljaa pois ja nimibiisi ovat kuin neljä erillistä kappaletta, joiden alku- ja loppupuoliskot ovat juuri sen verran erilaisia toisistaan, että ne saavat uskomaan kappaleen jo vaihtuneen. Muuta kritisoitavaa ei juuri löydy. Melankoliset, jopa pessimistiset lyriikat luovat hyvän kontrastin raivoa täynnä olevalle soundille.
Muutama lähes pitkästyttäväksi asti venyvä kappale annettakoon bändille anteeksi, sillä muutoin levy on rakennettu erinomaisesti. Erityisesti levyn päättävä 1990 tuottaa alusta loppuun nautinnon kylmiä väreitä.