Antti ”AK-77” Karkiaisen musiikilliset tavoitteet kirkastuivat viitisen vuotta sitten, kun hänen kirjahyllyssään pitkään lojunut neuvostoliittolainen shakkilaatikko muokattiin instrumentiksi. Pieksämäkeläinen soitinrakentaja Matti Reivi sorvasi boksista nelikielisen kierrätyskitaran. Sitä näppäillessä taiteilijan mielikuvitus kipusi uuteen ulottuvuuteen.
Karkiaisen sooloprojekti kasvoi lopulta yhtyeeksi. Esikoislevy Mustan kissan luu (2018) saa jatkoa Lowdown kryptoniitti bluesilla, joka limittää joviaaliin tapaan folkia, slaavibluesia, iskelmää sekä kantria. Juurevat tarinat seikkailevat todellisuuden ja tarun rajamailla, mutta kulkevat vähintään toinen jalka maan kamaralla.
Ruohonjuuritason albumin luonne käy ilmi heti ensimmäisestä esityksestä. Keinuva Didi Wah Didi heittää kehiin sarjakuvakäsikirjoittaja Neil Gaimanin inspiroiman originellin kertomuksen Kuolemasta, joka viettää päivän ihmisenä. Pintaa syvemmälle mennään hurtilla huumorilla.
Karkiaisen luotsaaman bändin sointi pysyy miellyttävän orgaanisena. Laatikkokitarat, banjo ja ukulele takaavat sen, että multa tuoksuu koko matkan ajan.