Levyarvio: Muodon taitajan perintö – Esa Kaartamon postuumin albumin laulut olivat valmiita jo pelkistettyinäkin versioina

Esa Kaartamo
Laulujen seutu
Warner

Kun suuren maailman popparit ovat viime aikoina kieltäneet musiikkinsa postuumin julkaisemisen, on Warner tehnyt kolme vuotta sitten kuolleen Esa Kaartamon uutuuslevystä tämän syksyn tapauksen. Lauluntekijä komeilee Spotify-soittolistojen kansikuvissa, ja albumista julkaistiin hävyttömän kallis vinyylipainos.

Elävä Esa Kaartamo tuskin välittäisi näin isosta huomiosta. Mutta perikunta on hyväksynyt, pulinat pois.

Laulujen seutu on konseptoitu kokonaisuudeksi mökillä 10 vuotta sitten äänitettyjä mies ja kitara -demoja. Singleksi ulkoistettu bänditulkinta Siipeni sain -laulusta on aivan hieno ja muistuttaa Etäisyys-albumin (1993) isoa AOR-soundia, mutta levyllinen haamua säestävää bändiä olisi ollut kornia. Terveisiä Pekka Strengin päälle soittaneelle Olympia-orkesterille.

Hienoimmin pelkistetty tulkinta tukee ihmettelevämpiä lauluja. Avaruusmiehen yksinäisyys korostuu, Pitkän tien pään hartaus liikuttaa. Välillä ääriviivainen tulkinta herpaannuttaa: Ei kukaan muu avautui hienommin Laura Voutilaisen tulkintana. Avioerotilitys Hän on minun on vähän kiusallinen.

Laulujen seudulla korostuu, millainen muodon taitaja Kaartamo oli. Toki biiseihin oli tarkoitus loihtia tuotanto ja sovitukset, mutta lauluina ne ovat todella valmiita. Saumat eivät vuoda. Sellaiseen pystyy vain lajin ammattilainen.