Levyarvio: Musiikilliset palaset luonnollisesti oikeissa uomissa – Lätsän albumi on juuri sopivasti vinksahtanut

Lätsä
Lätsä
Helmi Levyt/Joteskii Groteskii

Albumin kansikuvasta huokuu rauha. Helsingissä asuvan laulaja-laulunkirjoittaja Lauri Mattilan taiteilijanimeä Lätsä kantavalla debyyttilevyllä aika pysähtyy. Kasaan on kursittu paketillinen sielukasta ja herkkää folk rockia, jossa Neil Young -estetiikka on vahvasti läsnä.

Koko matkaa ei tarvitse kuitenkaan tehdä kyynelehtien, sillä mukana kulkee huumori. Aja vaan on nimensä mukainen ralli, jota tukevat sykähdyttävät psykedeeliset kitaroinnit. Hilpeitä etelän rytmejä puolestaan tarjoilee Hei koira. Lp:n b-puolella Voileipä puhuu lumoavan huuruisesti ja ripeäpoljentoinen Risteysblues jatkaa menoa J.Karjalaisen hengessä. Levyn päättää synkkäaiheinen mutta kepeäsointinen Työtön nuori mies.

Biiseissä edetään vaatimattomuus edellä, mutta suuriakaan tunteita ei säästellä. Naukuva ääni ja tapa rytmittää laulua ihastuttaa. Sanoitusten maailmaan uppoaa kuin karvaisen kaverin kainaloon.

Mainiosti tuotetun levyn orgaaninen äänimaailma on selkeä ja kirkas. Tuntuu siltä että musiikilliset palaset ovat löytäneet oikeisiin uomiin vänkäämättä. Rockin ei kuulu olla liian pedanttista tai itsestään selvää. Lätsän musiikki tuo tavalliseen arkipäivään juuri sopivan määrän vinksahtaneisuutta.

Mulle hyvä teksti on sellainen, joka välittää jonkin hetken tai tunnelman, eli koskettaa.

Artistinimestäsi tulee ensin mieleen Lätsä-sarjakuva. Ollaanko aivan väärillä jäljillä?
– Lempinimi on peräisin Rusutjärven ala-asteelta, luokkakaverini Mikan faijalta. Lätsä ei uskoakseni liity hattuun tai sarjakuvaan, vaan tulee etunimestäni Laurista. Eli ollaan!

Levyn biiseillä on hauskoja nimiä kuten Hei koira, Sitruunamelissa ja Voileipä puhuu. Myös lyriikat ovat ajoittain perin jänniä. Mitä hyvän tekstin kuuluu mielestäsi sisältää?
– Mulle hyvä teksti on sellainen, joka välittää jonkin hetken tai tunnelman, eli koskettaa. Siinä kuuluu kirjoittajan oma ääni tai kokemus. Myös vaivattomuus itsessään on rytminen elementti ja luo melodiaa. Mutta en ajattele, että on jotain mitä pitäisi olla. Voi olla jotain mikä syntyy huvikseen hetken mielijohteesta. Tai sitten jotain sydämen paljastamisesta. Ja kumpikin on yhtä oikein.

Esikuvat vaikuttavat yleensä tietynlaisen tunnelman luomiseen. Myös sinun kappaleesi tuovat assosiaatioita mieleen. Millainen musiikki voimauttaa itseäsi?
– Sellainen mikä kanavoi välittömyyttä ja tarpeesta syntyvää energiaa ja missä välittyy soittamisen tuottama ilo ja vapautuminen. Sellainen musiikki mikä vangitsee erityisen hetken. Muun muassa Neil Youngin On The Beach, Peace Trail ja viimeisimpänä Homegrown ovat olleet itseä voimauttavia levyjä.

Elämme kaiken kaikkiaan jännittäviä aikoja, myös keikkarintamalla. Missä sinut voi nähdä livenä lähitulevaisuudessa?
– Helsingin levynjulkkarikeikan jälkeen soitetaan lokakuussa Pihliksessä ja joulukuussa Kutosella sekä Porvoon Taidetehtaalla. Ihanaa olisi päästä myös Turkuun ja Tampereelle!

Teksti: Virpi Suomi