Levyarvio: Nasty Suicidena tunnetun muusikon hiljaiselo päättyi – Stenforsin perhealbumi on kauneuden ja katoavaisuuden äärellä

Stenfors
Family Album
Rolling

Hanoi Rocks -veteraaneistamme Jan Stenfors on pitänyt viime vuodet matalinta profiilia. Opiskelu ja työura syrjäyttivät kauan sitten päätoimisen muusikkouden, mutta nyt käsillä on paluu sooloartistina. Ei aivan Vinegar Blood -debyytin (1996) kannoilla tulevalla Family Albumilla Stenfors on tutussa seurassa tekijäkaartin ollessa tuottajaa myöten yksinomaan Stenforseja.

Family Album on konstailematon rocklevy, jota leimaa ennen muuta maestron itsensä murea kitarointi. Muidenkin Stenforsien mainio soitto ja useat laulusolistit kompensoivat osaksi itse biisien yllätyksettömyyttä. Keskitempoisten perusrockien lomaan mahtuu tasatahtista bluesahtavuutta ja jopa ripaus kantria. Johnny Cashin Folsom Prison Blues tosin muovautuu levyn ainoana coverina Status Quon sukuiseksi boogiejyräksi. Janin isä Harry laulaa albumin erikoisvieraana 30-lukulaisen swing-palan ja kitaroi vanhan jatsin hengessä levyn päättävän instrumentaalisen valssin.

Ilmeisen rakkaan ja rakastavan Family Albumin avainlauluna voi pitää Then It’s Gonea, joka vakavoituu keskiyön auringon kauneuden ja katoavaisuuden äärellä. Etenkin taustakuoron gospel-tulkinta vie ajatukset myös Jan Stenforsin taisteluun syöpäsairauttaan vastaan.