Levyarvio: New Age -herkistelijän ja jazzlaulajan ystävyys johti 90-lukulaisen yhteislevyyn – Altamullan Road painelee odottamattomia nostalgiatriggereitä

Altamullan Road
Altamullan Road
Ranka

Niin 90-luvun reliikki kuin olenkin, kaikkia sen ajan musiikillisia ilmiöitä en ole osannut kaivata. Toisaalta lähes kaikki kyseiseen vuosikymmeneen liittyvä painelee nostalgiatriggereitä.

Johanna Kurkelalla ja Johanna Iivanaisella on lähes kymmenen vuotta ikäeroa, mutta kumpikin on ehtinyt kokea ysärin omasta perspektiivistään. New age -herkistelijän ja jazzlaulajan pitkäaikainen ystävyys on johtanut tähän yhteisprojektiin, joka herättää henkiin genren, jota en tosiaankaan olisi olettanut kaipaavani: 90-lukulaisen roolipelimusiikin.

Enyan harsoinen supertähtiherkistely väijyy taustalla, mutta vielä enemmän Kurkelan tekemät ja Nightwish-yhteistyökumppani Tero Kinnusen tuottamat laulut kuulostavat Adiemusilta, Mike Oldfieldin ysärilevyiltä tai Blackmore’s Nightilta, joka oli aikanaan larppaajatuttujeni suuri suosikki. Kurkelan soololevyt ovat toki viittoilleet aivan samaan suuntaan, mutta vasta kielenvaihto täydellistää mielleyhtymän.

Konerummut kumajavat, syntikat punovat pehmoista, nukkumaan houkuttelevaa mattoa. Jossain vilahtaa kaistale ”kelttiläistä” melodiakieltä. Kaunisääniset naiset laulavat kuin Avalonin papittaret.

Ihan kuin olisin teini jälleen.