Levyarvio: Nuoruuden vimma ja modernin ajan vaatimukset samassa paketissa – Possessedin paluu täyttää odotukset

Possessed
Revelations Of Oblivion
Nuclear Blast

Death metalin sylttytehtaan käynnistäjänä tunnettu sanfranciscolaisbändi palaa levykantaan 22 vuoden jälkeen. Solisti Jeff Becerran johdattama uusiomiehistö toteuttaa maestron kipakkaa visiota, joka on päivittyneenäkin linjassa vuosien takaiseen otteeseen.

Possessed kuulostaa modernilta – mutta onneksi ei ylituotetulta – versiolta 80-luvun itsestään: otteissa on käppää, thrashia ja proto-deathia. Kitarat sahaavat armotta ja vauhti on kova, mutta bändi pysyy lestissään. Yllättävää on myös, kuinka vähän death metalilta meno kuulostaa: Becerra lähinnä rähisee örinän sijaan, ja onpa laulussa melodioitakin. Soundipuoli on painava, mutta ei kuolometallisen raskas tai jyräävä. Bändin tiukkuus ja iskevä asenne perustuukin johonkin ihan muuhun kuin protools-presetteihin: liekehtivään vimmaan.

Tyylin, rakenteiden ja melodiakielen osalta kappaleet kuulostavat moderniudestaan huolimatta selkeästi Possessedilta. Yhtäältä meno kuulostaa vanhahtavalta riffien muistuttaessa jopa hassulla tavalla teinien treenikämppätuotantoa. Levyn outo vakuuttavuus kumpuaakin uudelleen löydetyn suoraviivaisen nuoruuden vimman ja sekä teknisesti haastavamman modernin turpaanvedon välisestä tasapainosta.