Levyarvio: Nyt suhisee ja kohisee – Lael Nealen sunnuntailevyllä kappaleita ei tahdo erottaa toisistaan

Lael Neale
Acquainted With The Night
Sub Pop

Nyt suhisee ja kohisee. Yhdysvaltalaisen lauluntekijä Lael Nealen toinen albumi Acquainted With The Night on oppikirjaesimerkki lofi-indie-julkaisusta. Neale on äänittänyt laulunsa kasetille, ja levyllä kuullaan pääsääntöisesti vain akustista kitaraa, rumpukonetta ja Omnichordia, siis eräänlaista digitaalista autoharpia. Nealen käsissä Omnichord, vähän lelumaisena pidetty kapistus, soi hienovaraisesti ja kauniisti kuin barokkikartanossa soiva harppu.

Tiedotteen mukaan pelkistä ensimmäisestä otoista koostetulla levyllä Neale tuo visionsa selkeästi näkyville. Irtonaiset folk-biisit ovat kasettiusvan peittämiä, ja tämä tekee levystä eittämättä persoonallisen kuuloisen. Omaan korvaani äänikuva on vähän lattana. Touhua piristävät yllättävän hiphop-henkisesti ohjelmoidut rumpukoneraidat.

Levy tuntuu vanhanaikaiselta. Mieleeni tulee vanha suosikkilevyni, Jolie Hollandin nostalgissointinen albumi Springtime Can Kill You vuodelta 2006. Levyissä on samankaltaista sunnuntailevyn tuntua.

Acquainted With The Nightin selkeä visio kääntyy lopulta itseään vastaan. Mielenkiinto ei meinaa pysyä, kun kappaleet kuulostavat aivan liikaa toisiltaan.