Levyarvio: Oma soundi, rajatut tehokeinot – Uusi M-albumi häviää edeltäjälleen

M
Punainen ovi
Solina

On ihanaa, että Soundin demopalsta on olemassa – siitäkin huolimatta, ettei sille lähetetty musiikki kiinnosta lopulta ketään. Vaikkakin M:n upean Lampi-kappaleen bongasin alun perin juuri demopalstalta. Se oli jotakin erilaista ja hienoa, ja siksipä se kiinnosti muitakin!

Minja Kosken artistiudessa viehättää tietty ulkopuolelta tuleminen: hän on tehnyt musiikkiaan vailla miellyttämisentarpeen täyttäviä skenereferenssejä. M:n usvaisen öinen kabareepop ei kuulosta juuri miltään aikalaiseltaan: Jopa vesaloiden ja sjöroosien taiteellisemmat puolet tuntuvat liian kepeältä M:n yllättävän viistolle soundille.

Tämä harkittu, jurottava minimalismi pitää pintansa myös Punaisella ovella. Hieman ovat niukkaa soundia tulleet kuitenkin värittämään paikoittaiset pianot ja jouset, mistä esimerkkinä vaikkapa komea tuokioballadi Se mikä olin.

M:n usvaisen öinen kabareepop ei kuulosta juuri miltään aikalaiseltaan.

Elävämpää ilmaisua edustaa myös Korallien alle, jonka sarjakuvamaisen värikkääksi äityvä synapop tuo mieleen jopa Rätön ja Lehtisalon. Molekyylin uhkaavassa rutinassa kuulee puolestaan paljon Portisheadia.

Juuri rytmipuolella levy heittäytyykin paikoin miellyttävän villiksi, siitä kolmantena esimerkkinä myrskyisäksi erikoisteknoksi yltyvä Tämä päivä.

Samalla Punaisella ovella käy ilmi, että tunnistettavasta äänestään huolimatta Minja Koski ei ole sittenkään kovin sävykäs laulaja. Tulkinta ei elä, sama kuiskaava kujerrus toistuu kappaleesta – ja levyltä – toiseen.

Punaisella ovella tämä ilmaisullinen niukkuus alkaa puuduttaa. Tehokeino ei toimi loputtomiin, jos ei sitä osaa annostella.

Yhdessä tunnelmassa pysymisen lisäksi levyn kaikki biisit eivät yksinkertaisesti ole kovin vahvoja. Alkupuolen ennakkosinkut, nimibiisi ja Se tuli mua vastaan eivät vedä sävellyksinä vertoja jälkipuolen ilottelulle. Pintaan miksatut teolliset sirinätkin tuntuvat vain efekteiltä valuvan äänimassan päällä.

Viime vuoden loistava kakkosalbumi Näytän missä asun keräsi kiitosta, koska se esitteli uutta kiinnostavaa soundiaan varmemmaksi jalostaneen lauluntekijän. Punainen ovi tuntuu siihen nähden epätasaisemmalta ja vaikeammalta.