Turha oli näköjään huoli siitä, mitä Ydinperheen biisinteossa aktiivisen Hannan vetäytyminen yhtyeen riveistä merkitsee. Kiivaus ei ole vähentynyt tippaakaan ja kirpeät taustahuudotkin kuulostavat tutuilta.
Jos punkin on tarkoitus antaa ajattelemisen aihetta, niin Ydinperhe on ollut siinä aina mestari. Ja jos adjektiivi ”elämänmakuista” käytettäisiin muussakin kuin itsemurhaiskelmissä, niin tässä se olisi paikallaan. Solisti Matti sylkee vimmaisen selkeästi artikuloiden, mikä maailmassa mättää, mutta jättää suurten totuuksien julistamisen muille. Sinne tänne heitetään provokaatiota, joten samanmielisesti hymistely ei nyt tule kysymykseen. Ydinperheen kanssa pitää olla varpaillaan. Bändi ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja ajatusmalleja. Ei, vaikka monen biisin nimi on valmis slogan itsessään. Opettele omat aattees, vaaditaan Rahat jakoon -myllytyksessä.
Haastamiselta ei ole turvassa oma ympäristökään. Jeesustelevat porsaat osoittaa sormella punkin kaksinaismoralismia. Kylmä vaatii armotta ottamaan vastuuta.
Tiukasti pakattu hardcorepunk-lataus on parhaimmillaan tiiviissä albumimitassa. Keskimäärin puolentoista minuutin annoksissa Ydinperhe ehtii hyvin saada biiseihin useamman vaihteen. Ote kiristyy, aggressiotaso nousee ja niin on Älä tee mitä pitää vienyt mukanaan.
