Levyarvio: Otto ”Slim Bean” Liimatainen havainnollistaa, millaista musiikkia on tyylilaji nimeltä retkublues

Slim Bean
Early Days
Slim Bean

Joskus kun on menossa vaikkapa räväkälle blues-keikalle, tekee mieli soittaa läksiäismusiikiksi jotain aivot narikkaan -tyyppistä menoa. Early Days on niin aivotonta, että muuta käyttötarkoitusta vinyylilevylle on vaikea keksiä, joskin samaan hengenvetoon on todettava, että jotain viehkoa tähän kätkeytyy.

Tiedotteen mukaan kitaraa ja matkalaukkua soittava Otto ”Slim Bean” Liimatainen aloitti yksin ja sai sittemmin ympärilleen nyt viisihenkisen yhtyeen hahmot. Lajityypiksi määritellään ”retkublues/rock`n`roll” joka on musiikista aika osuva kuvaus. Bad Birdy -taiteilijanimeä totteleva mimmi on päälaulajana ja muut soittajat möykkäävät mukaan call and response -tyylisiä taustalauluja. Myös nimimerkin King Kobra tuuttaama saksofoni on joukossa sattumana. Kun soppaan heittää vielä tunnettuja blues-fraaseja, myrkyllinen keitos on valmiina.

Ei tätä käärmekeittoa lepopäivän ratoksi tule soitettua, mutta oma rajattu käyttötarkoituksensa sillä on. Levyn tarjoama keitos on kuin yhdistelmä Faarao Pirttikangasta, Hurriganesia ja bluesin (pahaa) henkeä. Jos poppoo tulisi läheiseen pizzeriaan keikalle, saattaisin jopa vääntäytyä paikalle.